Stora Enson pääkonttori, Kanavaranta 1

Entisen Enso Gutzeitin - nyk. Stora Enso, tul. ? - pääkonttori Helsingissä valmistui vuonna 1962. Suunnittelu alkoi vuonna 1959. Sen tieltä purettiin Theodor Höijerin suunnittelema 1800-luvun uusrenessanssitalo, jota kutsuttiin rakentajansa mukaan "Norrménin palatsiksi".

Enson pääkonttori on Aallon Helsinkiin piirtämistä rakennuksista kiistellyin ja epäilemättä myös vihatuin. Rakennuksen on koettu ns. maallikkomielipiteissä olevan yleisesti täysin soveltumaton paikkaansa. Esimerkkinä vaikkapa nimim. "Tapsa P." Helsingin Sanomien nettikeskustelussa joulukuussa 2005: "Tuo tylsä kuutio voisi sopia Saudi-Arabian aavikolle tai Uzbekistanin pyörivän presidenttipatsaan viereen, mutta Skattalle se ei sovi." Sovittelevissa mielipiteissä on kommentoitu rakennuksen olevan hieno mutta väärässä paikassa. Ja on tietenkin niitäkin, joiden mukaan se on hieno rakennus sille hienosti sopivassa paikassa. Tällä kannalla ovat moderniin arkkitehtuuriin paneutunut DOCOMOMO:n Suomen osasto (= International Working Party for Documentation and Conservation of Buildings, Sites and Neighbourhoods of the Modern Movement) ja Museovirasto. Suojelun tavoista on kiistelty, vaihtoehtoina rakennuslain tai asemakaavan kautta suojeleminen. Kyseessä on näin maksumiehen löytäminen kaupungin ja valtion väliltä. Kaavamuutos on parhaillaan vielä vaiheessa.

Mutta maksumiestä talossa todella tarvitaan. Se on toinen Aallon Helsinkiin suunnittelemista marmoritötsistä, ja sen Carraran marmorista tehty, Suomen oloja huonosti kestävä pinta on jo kertaalleen uusittu. Enso yritti saada pintamateriaaliksi amerikkalaisen graniitin mutta ei onnistunut hankkeessaan. Rakennuksen pintaa ollaan jälleen parhaillaan uusimassa, ja se tulee edelleenkin olemaan marmoria, mutta tällä kertaa ei Italiasta - uutta toimitusmaata ei Enson edustaja suostunut kuitenkaan lehtihaastattelussa kertomaan. Rakennukseen tehdään muutakin remonttia, ja kokonaiskustannukset tulevat olemaan osapuilleen 5.000.000 euron tietämillä.

Silmähän tietysti tottuu kaikkeen, ja rakennuksetkin tulevat julkisten veistosten tavoin hiljalleen tietyllä tavalla näkymättömiksi. Niinpä en jaksaisi turhia kiihkoilla Enson pääkonttorin puolesta tai sitä vastaan - siellä se on seisonut miltei koko elinikäni ja olen siihen tottunut, ja toisaalta Helsingin uusrenessanssi ei ole koskaan vaikuttanut kovin kiinnostavalta vaan pikemminkin koristeineenkin aikansa elementtituotannolta. Mutta onhan se oikeasti paikkaansa sopimaton ja onhan sen pintamateriaalikin ilmeisen väärä. Eivätkö nämäkin kaksi asiaa ole osa arkkitehdin ammattitaitoa?

Insinööritalo, Ratakatu 9

Yksi Alvar Aallon Helsinkiin piirtämästä 11:sta talosta on Punavuoressa sijaitseva ns. Insinööritalo, jonka Aalto suunnitteli Suomen Teknisen Seuran toimesta. Rakennus valmistui vuonna 1952. Talon suojeluprosessi alkoi vuonna 2000, kun se Alvar Aalto Säätiön aloitteesta määrättiin rakennuskieltoon. Vuonna 1997 talo oli palanut tuhopoltossa pahoin, jolloin lähes koko katujulkisivu ja interiööri tuhoutuivat. Tiiliverhouskin jouduttiin rakentamaan kokonaan uudestaan. Aula on kuitenkin säilynyt miltei alkuperäisenä. Talon suojelusta on käyty keskustelua, ja esimerkiksi Punavuoriseura ei pitänyt kaupunkisuunnittelulautakunnalle vuonna 2006 antamassaan mielipidekirjeessä sen suojelua suotavana ja piti sitä "ympäristöönsä täysin sopimattomana". Sen sijaan Eteläiset kaupunginosat ry. oli vastakkaista mieltä. Talon ravintolatoiminta on myös herättänyt keskustelua. Tällä hetkellä kaavamuutos on käynnissä, ja muistutusaika päättyy 26.2.2007.

Hieman irvaillen voisi todeta, että talon arkkitehtoninen merkitys taitaakin tulla pitkälti sen iästä - ja tietenkin suunnittelijan kanonisoidusta maineesta. Suomeen rakennettiin 1960-luvulla pilvin pimein tällaisia nauhaikkunaisia punatiilitaloja. Mutta tämäpä onkin jo 1950-luvun alusta! Ehkä me saammekin syyttää pitkälle juuri Aaltoa 1960-luvun tylsäarkkitehtuurista? Kaupunkisuunnittelulautakunnan esittelijän mukaan "Insinööritalo poikkeaa tyylillisesti huomattavasti lähiympäristön rakennuskannasta, mutta sellaisena tuo kaupunkirakenteeseen laadukasta kerroksellisuutta". Totta onkin, että juuri kerroksellisuus tuo kaupunkikuvaan kaduntallaajan kannalta kiinnostavaa havainnoitavaa, mutta argumenttinahan se on todellisuudessa käytettävissä miltei mihin tahansa - vaikka siihen lisäisikin määreen "laadukas". Insinööritalon puoleinen Ratakadun vanhempi ympäristö ei sinänsä ole kovin erikoista, ja mihinkään "vanhaan asuun" aluetta ei voi tietenkään palauttaa, joten asia on kai yksi ja sama. Kaiken Aallon kategorinen suojeleminen on ehkä kuitenkin hieman tragikoomista mutta samalla suomalaiselle kulttuurielämälle niin liikuttavan ominaista.

Irvailua jatkaen voisi todeta, että paradoksaalisesti juuri moderni Insinööritalo on ollut palauttamassa Punavuoren perinteistä, yli satavuotista mainetta ja ammattikuntarakennetta. Talossa toiminut yökerho Mocambo on lopettanut toimintansa, mutta Punavuoren Soho toimii iloisesti; Helsingin Sanomien (5.2.2007) mukaan "yökerho Punavuoren Soho Ratakadulla on houkutellut yksittäisistä ravintoloista eniten seksityöntekijöitä asiakkaikseen. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä siellä oli viitisenkymmentä ulkomaista naisasiakasta, joista selvä valtaosa oli prostituoituja."